Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

MILTÄ SENSORISEN INTEGRAATION HÄIRIÖ VOI NÄYTTÄÄ ARKIPÄIVÄSSÄ?

Eppu on virkeä ja vauhdikas viisivuotias. Hän rakastaa vauhdikkaita leikkejä, erityisesti juoksemista ja hyppimistä. Vanhempien ihmetykseksi hiihtäminen, luistelu ja polkupyöräily eivät kuitenkaan Eppua kiinnosta vaan vaikuttavat olevan hänelle vaikeita. Myöskään piirtäminen, värittäminen ja askartelu eivät ole Epulle mieleisiä. Hän pitää vauhdikkaamista leikeistä.

 

Kaisan puheen kehitys etenee verkkaisesti. Hän onkin saanut puheterapiaa jo kolmevuotiaasta lähtien. Kädentaitotehtävät, piirtäminen, värittely ja askartelu, ovat hänelle mieleisiä. Kirjainten ja numeroiden jäljentäminen on kuitenkin hänelle työlästä, sillä ne kiepsahtavat milloin mihinkin suuntaan huomattavasti useammin kuin muilla kuusivuotiailla. Rakentelutehtävät eivät myöskään ole Kaisan lempipuuhaa ja hän kokee herkästi ettei osaa. Leikit nukkekodilla ja pikkueläimillä ovat sen sijaan hänelle mieleisiä. Hankalinta Kaisalle on pärjätä toisten tyttöjen joukossa liikuntatunneilla, ruutu-ja naruhyppelyssä ja pallo- ja mailapeleissä. Nämä leikit eivät tuota hänelle iloa ja hän jättäytyisi mieluusti syrjään katselemaan toisten touhuja.

 

Petro on kielellisesti taitava poika. Hän tietää runsaasti asioita ja osaa aina taitavasti selittää tilanteet sanallisesti. Leikkipuistossakin hän mieluummin puhuu kuin toimii. Kiipeilyverkko, liukumäki ja karuselli ovat Petrolle pelottavia, vaikka kaverit kuinka kannustavat häntä mukaan leikkiin. Petron vastaus kannustukseen usein onkin, että tuolaiset touhut ovat lapsellisia; ne eivät häntä kiinnosta. Kouluaineista hän inhoaa liikuntatunteja.

 

Jessen äitiä ihmetyttää kuinka uusien asioiden oppiminen (vaatteiden pukeminen, kengännauhojen solmiaminen, saksien käyttäminen, jne.) voi olla niin aikaa vievää,  vaikka Jesse on aivan normaali poika pientä kömpelyyttä ja puheen tuottamisen epäselvyyttä lukuun ottamatta. Äiti on huomannut että Jesse kyllä leikkii mielellään, mutta leikit toistuvat usein hyvin samanlaisina.

 

Laura on neljävuotias soma pikkutyttö, joskin hänen vahvat kiukkupuuskansa ja vahva oma tahtonsa saavat vanhemmat usein hämilleen. Laura vaatii usein vanhemmiltaan, että tietyt jokapäiväiset asiat tehdään aina samalla tavalla tai ”Lauran tavalla”. Laura viihtyy itsekseen leikkien. Vanhempia on jo Lauran vauva-ajasta lähtien ihmetyttänyt se, ettei Laura viihdy sylissä. Hän ei tunnu nauttivan halauksista ja suukottelusta, vaan pikemminkin haluaa vetäytyä tilanteesta pois. Vauvana Lauran oli vaikeaa rauhoittua nukkumaan ja myös ruokailutilanteet olivat kovin levottomia. Laura on vieläkin hyvin valikoiva syömisiensä suhteen eivätkä edellä mainitut tilanteet suju ongelmattomasti.

 

Kaikki nämä lapset ovat ohjautuneet toimintaterapiaan, jossa hoitomuotona käytetään sensorisen integraation terapiaa. Ennen terapian aloittamista lapsille on tehty toimintaterapia-arviointi, jossa on voitu todeta oppimisen, toiminnan ja käyttäytymisen haasteiden taustalla olevan erilaisia ja eriasteisia aistitiedon käsittelyn vaikeuksia.

SENSORISEN INTEGRAATION HÄIRIÖ

 

Häiriöstä puhutaan silloin, kun lapsen ongelmat ovat sellaisia, että ne estävät lasta suoriutumasta niistä jokapäiväisistä asioista, joista hän haluaisi suoriutua, hänen pitäisi suoriutua tai hänen oletetaan ikänsä perusteella suoriutuvan.  Lapsen elämäntilanne, häneen kohdistuvat odotukset ja ympäristö vaikuttavat siis voimakkaasti siihen, minkälaiset oireet koetaan häiritseviksi.
Kun aistitiedon käsittelyssä on ongelmaa, lapsen kehitys ja oppiminen eivät etene odotetusti.  Uusien taitojen oppiminen voi olla erityisen työlästä ja lapsen saattaa olla vaikea hallita käyttäytymistään.  Lapsi voi kokea itsensä osaamattomaksi ja tyhmäksi, mikä heikentää itsetuntoa.  Hän alkaa välttää haasteellisia toimintoja, jotka olisivat välttämättömiä uusien taitojen oppimiselle.  Lapsen kehitykselliset ongelmat vaikeuttavat leikkimisen ja omatoimisuustaitojen kehittymistä.  Hän ei esimerkiksi osaa leikkiä toisten lasten kanssa, on taitamaton käyttämään leikkivälineitä, ei pysty kehittämään leikkiä eteenpäin tai ryntää keskittymättä leikistä toiseen.  Koska useimmat lasten ongelmat näkyvät arjessa käyttäytymiseen ja/tai oppimiseen liittyvinä ongelmina, on kuntoutusta mietittäessä tärkeää arvioida ensin huolellisesti, mistä ongelmat johtuvat.  Sensorisen integraation arvioinnissa pyritään selvittämään arjessa näkyvien ongelmien kehityksellisiä tekijöitä, sensorisen integraation ja motorisen toiminnan ohjailun, eli praksian kehittymistä / ongelmia (ks. sensorisen integraation ongelmien arviointi).

Aistitiedon käsittelyn eli sensorien integraation ongelmat

 

  • Lapsella on vaikeutta aistimusten säätelyssä.

Lapsi reagoi muille ihmisille tavallisilta tuntuviin ärsykkeisiin yliherkästi, heikosti tai hän saattaa ylenpalttisesti hakea jotakin aistikokemusta, eli olla aistihakuinen.  Lapsen reagointi aistiärsykkeisiin saattaa myös vaihdella tilanteesta toiseen.

Liikkeeseen yliherkästi reagoiva lapsi saattaa olla suhteettoman peloissaan jalkojen irrotessa maasta tai pään ja kehon asennon muuttuessa.  Voi olla, että lapsi ei mielellään kiipeile, keinu, laske liukumäkeä tai kulje portaita. Vauvavaiheessa vaipanvaihtotilanteet ja kouluiässä liikuntatunnit voivat olla lapselle erittäin epämieluisia.

Lapsi voi reagoida odottamattomaan kosketukseen hyvin voimakkaasti / tunnepitoisesti.  Hän voi vältellä läheisyyttä, mistä johtuen hänen voi olla vaikea ottaa vastaan hoivaa vanhemmiltaan ja fyysistä ohjaamista päivähoidon / koulun opettajilta.  Lapsi ei pidä käsien sottaantumisesta, siksi muovailuvahat ja sormivärit eivät ole mieluisia ja hiekkaleikeissäkin lapsi käyttää mieluummin lapiota.  

Lapsen voi olla vaikea sietää muille normaaleja kuuloärsykkeitä, jolloin esimerkiksi tavaratalon äänet, hälinä voivat saada hänet hyvin levottomaksi. 

Aistimushakuinen  lapsi saattaa jatkuvasti törmäilemällä, pureskella tai nuolla esineitä ja olla jatkuvasti liikkeessä.

 

 

  • Lapsella on vaikeuksia liikkeiden hallinnassa

Lapsella voi olla ongelmia koko kehon, käsien ja/tai suun liikkeiden koordinaation hallinnassa, erityisesti liikesarjojen sujuvassa tuotossa.  Uusien motoristen taitojen kuten pyöräilyn, hiihtämisen, saksilla leikkaamisen, ruokailuvälineiden käyttämisen, piirtämisen ja kirjoittamisen oppiminen voi olla lapselle hyvin työlästä.

 

 

  • Lapsen puheen kehitys ja kielellisten taitojen oppiminen on hidasta

Sanojen ymmärtäminen ja niiden tuotto edellyttää usean eri aistijärjestelmän integraatiota, siksi sensorisen integraation häiriöt löydetään usein juuri puheen kehityksen ongelmien, viivästyneen puheen tuoton tai puheen ymmärtämisen ongelmien yhteydessä.  Heikosti kehittynyt kehonhahmotus hidastaa käsitteiden oppimista ja niiden vakiintumista. Lapsella voi olla myös kuullun hahmottamisen ongelmia, mikä vaikeuttaa kielellisten ohjeiden ymmärtämistä.  Kun lapsella on kehon ja kädenkäytön hallinnan praktisia ongelmia, on hänellä usein myös vastaavanlaisia praktisia ongelmia myös puhemotoriikan alueella.

Lapsella on vaikeuksia hallita käyttäytymistään 
Lapsi saattaa reagoida lähes kaikkiin aistiärsykkeisiin, eikä pysty jättämään epäoleellisia ärsykkeitä huomioimatta.  Lapsen toiminta on tällöin lyhytjännitteistä ja keskittymätöntä.
Lapsen voi olla vaikeaa paneutua oman toimintansa suunnitteluun, hän toimii ensin ja ajattelee vasta sitten.  Lapsen saattaa olla myös vaikeaa sopeutua uusiin tilanteisiin, siirtyä tilanteesta toiseen, kestää epäonnistumisia.

 

 

  • Lapsella on heikko itsetunto

Lapsi kokee itsensä osaamattomaksi. Aikuinen näkee, että lapsella ei ole hyvä olla.  Lapsi välttää haasteita, vetäytyy, on itsepäinen tai häiriköi.

Yksittäisinä jotkut yllä luetelluista sensorisen integraation häiriön oireista voivat olla ohimeneviä ja liittyä lapsen normaaliin kehitykseen.

 

AISTISÄÄTELYHÄIRIÖ SENSORISEN INTEGRAATION VIITEKEHYKSESSÄ

Yhä useammin lasten käyttäytymiseen liittyvien ongelmien yhteydessä on alettu tiedostaa ns. säätelyhäiriöiden vaikutus lapsen kehitykseen ja käyttätymiseen.  Tästä johtuen säätelyhäiriöt on hyväksytty ICDL-diagnoosiluoki-tukseen.

Ayresin kehittämässä sensorisen integraation teoriassa aistisäätelyyn liittyvät tekijät ovat olleet tiedostettuja jo alkuvaiheesta lähtien.  Kuluneen kymmenen vuoden aikana tältä pohjalta on tehty runsaasti tieteellistä tutkimusta ja julkaisuja aistisäätelyhäiriöiden luonteesta ja kuntoutuksesta. Tämä tieto on auttanut ymmärtämään aistisäätelyhäiriöistä johtuvaa poikkeavaa käyttäytymistä sekä tehostamaan ongelmiin puuttumista terapian keinoin.

Aistisäätelyongelmissa lapsen ympäristöllä on erittäin tärkeä merkitys lapsen käyttäytymisen jäsentymiseen. Siksi ongelmia tulee arvioida aina suhteessa lapsen ympäristöön, ympäröiviin ihmisiin ja tilanteisiin, joissa poikkeavaa reagointia esiintyy.
Pienen lapsen reaktiot ärsykkeisiin saattavat olla yllättäviä, koska hänen fysiologinen itsesäätely on vasta kehittymässä.  Pienet lapset ylistimuloituvat tai ylivirittyvät herkästi ja autonomisen hermoston toiminta kiihtyy.  Säätelykyvyn kehittyminen ja kypsyminen tukee tarkoituksenmukaista vuorovaikutusta ympäristön kanssa.

Fysiologisesti aistisäätely on solutasolla tapahtuva yksittäisen aistimuksen laukaisema mukautumisen ja herkistymisen mekanismi. Se muuttaa hermoston rakennetta ja/tai toimintaa vaikuttaen synapsien väliseen tiedon siirtymiseen.

Aistisäätelykykyä arvioidaan havainnoimalla lapsen reagointia ja käyttäytymistä arjen erilaisissa tilanteissa.  Tiedon keräämiseen on kehitetty erilaisia arviointimenetelmiä ja kyselykaavakkeita.  SI-terapeuttien käyttöön on kehitetty Sensory Processing Measure, jota parhaillaan työstetään suomeksi.
 
Havainnoitavissa olevaan aistisäätelyyn vaikuttavat sekä yksilön sisäiset tekijät että ympäristöön ja vuorovaikutukseen liittyvät ulkoiset tekijät.  Kun ulkoiset tekijät (tehtävä, ympäristö, vuorovaikutussuhteet, kulttuuri) ja sisäiset tekijät (yksilön kyky käsitellä aistitietoa, tunteita, ylläpitää tarkkaavuutta) sopivat yhteen, nähdään lopputuloksena tilanteeseen sopiva tarkoituksenmukainen toiminta


Aistisäätelyhäiriö näkyy paitsi lapsen tavassa reagoida aistimuksiin ja hallita käyttäytymistään, niin myös vireystilan, tarkkaavuuden ja tunteiden säätelyssä.
Aistiärsykkeisiin yliherkästi reagoivan lapsen on usein vaikea rauhoittua. Pidempään kestävä ylivirittyneisyys vaikeuttaa jäsentynyttä toimimista.  Aistimuksiin heikosti reagoivien (alireagoivien) lasten on puolestaan vaikea saavuttaa tai ylläpitää hyvää toimintavirettä ja/tai päästä alkuun toiminnassa.


Mitä vanhemmat voivat tehdä?

 

Vanhemmat ovat lapsen elämän tärkeimmät henkilöt. He tuntevat lapsensa parhaiten ja voivat myös parhaiten tukea lastaan selviytymään jokapäiväisen elämän haasteista. Usein vanhemmat myös ensimmäisenä havaitsevat lapsensa erityispiirteet ja mahdolliset vaikeudet

 

Usein jo lapsen sensorisen integraation ongelman tiedostaminen ja nimeäminen auttaa vanhempia ja muita lapsen läheisiä ymmärtämään paremmin lapsen erilaista reagointia ja käyttäytymistä. Tieto myös helpottaa erilaisten tilanteiden hahmottamista lapsen näkökulmasta, mikä auttaa tukikeinoja suunniteltaessa. Lapsen toimintaa havainnoimalla vanhemmat oppivat esimerkiksi tunnistamaan lapsen ylikuormittumisen merkkejä; ennakoimaan ja reagoimaan, ennen kuin lapsi menettää oman toimintansa hallinnan.

 

Lievä aivotoiminnan häiriö, jollaiseksi myös sensorisen integraation häiriö katsotaan, on neurologinen ongelma. Lasta ei pidä rangaista; hänelle ei pidä aiheuttaa syyllisyyttä siitä, että hän on esimerkiksi kömpelö, lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on hänelle työlästä tai tunteiden hallinta on vaikeaa. Lapsi tarvitsee normaalia enemmän kannustusta ja hyväksymistä kuin sellaiset  lapset, joilla ei ole vastaavia ongelmia. On myös hyvä muistaa että jokaisella lapsella on vahvuuksia, joiden osoittaminen ja riittävä huomioiminen tukee lapsen itseluottamusta ja antaa lapselle voimia yrittää vaikeitakin asioita. Iältään vanhempien lasten kanssa myös rehellinen keskustelu helpottaa ja auttaa lasta näkemään omat vahvuudet sekä ymmärtämään, missä asioissa hän tarvitsee tukea.

 

Sensorisen integraation häiriöstä kärsivä lapsi sietää yleensä tavallista vähemmän muutoksia. Lapsen valmistelu tuleviin muutoksiin esim. tapahtumien kulkua ennakoimalla helpottaa lapsen toimintaa. Jos lapsi reagoi yliherkästi tai vetäytyvästi tuntoaistimuksiin, pelolla liikeaistimuksiin tai jos lapsi kuormittuu voimakkaista kuulo- ,näkö- tai hajuaistimuksista,vanhemmat voivat säädellä ja rajata aistiärsykkeiden tulvaa. Liian paljon aistiärsykkeitä esimerkiksi syntymäpäiväjuhlilla tai ostoskeskuksen tungoksessa saattaa olla lapselle liikaa, koska lapsi tarvitsee oman toimintansa jäsentämiseksi rauhallisempaa ympäristöä.

 

Aikuinen on keskeinen osa lapsen ympäristöä, siksi esimerkiksi aikuisen tunnetila – rauhallisena pysyminen – vaikuttaa lapseen. Sylissä pitäminen, keinuttaminen ja selän silittäminen, pehmeä huopa tai nalle antaa rauhoittavia aistikokemuksia, joita lapsi saattaa tarvita. Myös ulkoleikit rauhoittavat, koska ne usein tuottavat runsaasti voimakkaita tunto, -tasapaino-/asento- ja liikeaistimuksia sekä fyysistä rasitusta.

 

Sensorisen integraation häiriöstä kärsivä lapsi tarvitsee ongelmien ymmärtämisen ohella kasvatusta, kuten kaikki muutkin lapset. Selkeät rajat ja niiden johdonmukainen noudattaminen luovat turvallisuuden tunnetta.

 

Leikki on tärkeää lapsen kehitykselle. Leikin lopputulos, esimerkiksi palikkatorni, ei ole itse tarkoitus. Tärkeintä on lapsen mahdollisuus seurata sisäistä kehittymishaluaan ja oman toimintansa kautta oppia yhä enemmän hallitsemaan sekä kehoaan että ympäristöään. Leikkimiseen lapsen tulee tarvitessaan saada tukea aikuisilta. Ilman aikuisen apua lapsi ajautuu herkästi liian vaikeiden haasteiden eteen ja lakkaa yrittämästä. Leikin kulku, jossa lapsi ideoi, kokeilee, erehtyy, korjaa ja pääsee itseään tyydyttävään lopputulokseen on merkityksellistä. 
Kehityksellisten haasteiden vuoksi leikkiminen ikätovereiden kanssa saattaa olla lapselle vaikeaa. Aikuinen voi valmistella leikkitilannetta, osallistua, toimia mallina, kannustaa ja antaa lapselle mielikuvia, jotta leikki eläisi ja etenisi. Lapsen valmiuksien ja taitojen huomiointi on tärkeää, jotta hänelle ei tarjota liian aikaisin liian vaativia motorisia toimintoja ja tyrehdytetä näin lapsen toiminnan intoa. Kotiaskareet, kotiympäristö ja leikkipuiston välineet tarjoavat lapselle hyviä leikkimahdollisuuksia.

 

Jos vanhemmilla on huoli lapsen taitojen kehittymisestä, on hyvä olla yhteydessä neuvolaan jatkotutkimustarpeiden arvioimiseksi ja järjestämiseksi. Ongelman varhainen tiedostaminen on edellytys varhaisille tukitoimille ja myös mahdollisesti tarvittavalle terapialle. Terapia olisi hyvä aloittaa jo silloin kun lapsi on pieni ja hänen hermostonsa on vielä herkästi muovautuva ja voimakkaasti kehittyvä.

 

Vanhempien, päivähoidon työntekijöiden, opettajien ja terapeuttien välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää lapsen ongelmien ymmärtämiselle, kuntoutustavoitteiden asettamiselle ja niiden toteuttamiselle. Lapsen ongelmien ymmärtäminen, lapsen kehitysvoimaan uskominen ja yhteistyössä toimiminen luovat parhaat kasvuedellytykset lapselle.

 

Kirjallisuutta:

  • Aistimusten aallokossa – Sensorisen integraation häiriöja terapia (2008). A. Jean Ayres. (Käännös teoksesta: Sensory Integration and the Child. Understanding hidden sensory challenges). PS-kustannus, Jyväskylä.
  • Tahatonta tohellusta – Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä (2003). Carol Stock Kranowitz. (Käännös teoksesta: The out-of-sync child: recognizing and coping with sensory integration dysfunction). PS kustan nus, Jyväskylä.
  • Leikki linkkinä lapseen – Toimintaterapiaa sensorisen integraation keinoin (2001). E.Yack, S. Shutton, P. Aquilla. (Käännös teoksesta: Building Bridges through Sensory Integration). PS-kustannus, Jyväskylä.
  • Kun lapsi ei opi leikkimään – Aistitoimintojen yhdentymishäiriöt ja sensorisen integraation terapia (1987). A. Jean Ayres. (Käännös teoksesta: Sensory Integration and the Child). Valtion painatuskeskus, Helsinki.


©2017 Picturewoman - suntuubi.com