Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 Dysfasia, dyspraksia, dysleksia

Dysfasia


Dysfasialla tarkoitetaan kielen kehityksen häiriötä. Henkilöllä voi olla kielellisiä ongelmia joko puheen ymmärtämisessä tai tuottamisessa tai näissä molemmissa.

Sanan alkuperä on kreikan kielessä: dys- tarkoittaa vaikeutta ja phasispuhetta.

Tarkkaa syytä Dysfasialle ei tiedetä, mutta perinnöllisyys näyttäisi olevan merkittävä osatekijä. Kielellisessä erityisvaikeudessa lapsen muu kokonaiskehitys on normaalia. Ongelmat painottuvat selkeästi puheen ja kielen kehityksen osa-alueille. Dysfasia voi syntyä myös aikuisella aivovaurion yhteydessä (aivokontuusio, aivohalvaus, aivoverenvuoto). Dysfasian sijaan aikuisten aivovaurioiden yhteydessä käytetään nykyään termiä afasia jonka aste voi vaihdella puhumattomuudesta muutaman esineen nimeämisvaikeuksiin. Dysfasiaa ei pidä sekoittaa termiindysfagia (nielemisen häiriö).

Dysfasiaa on mahdollisuus luokitella monella tavalla muun muassa vaikeusasteen perusteella ja sen perusteella, kohdistuuko ongelma puheen tuottamiseen (ekspressiivinen vaikeus) vai ymmärtämiseen (reseptiivinen vaikeus) vai molempiin. Seuraavassa yksi käytetty luokittelu (Rapin&Allen 1987):

  1. Verbaalinen auditiivinen agnosia. Vaikeus hahmottaa kuultua puhetta.
  2. Verbaalinen dyspraksia. Vaikeus hallita puheliikkeitä ja tuottaa puhetta.
  3. Fonologisen ohjelmoinnin häiriö. Vaikeus tuottaa puhetta, vaikka yksittäisten äänteiden muodostaminen onnistuukin.
  4. Fonologis-syntaktinen häiriö. Vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia ja abstrakteja ilmaisuja.
  5. Leksikaalis-syntaktinen häiriö. Sanojen löytämisen ongelmaa.
  6. Semanttis-pragmaattinen dysfasia. Kielen asianmukaisen käyttämisen ongelma, johon liittyy esimerkiksi vastavuoroisen keskustelun hallitsemisen ongelmaa. Muistuttaa autistisen henkilön oirekuvaa.

Kansainvälisessä ICD-10-diagnoosiluettelossa dysfasia kuuluu ryhmään F80.

www.wikipedia.org

Dysfasia on puheen ja kielenkehityksen erityisvaikeus. Se ilmenee puheen ja kielen tuottamisen ja/tai ymmärtämisen vaikeutena.

Kyseessä on neurobiologinen häiriö. Tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta perinnöllisyys näyttäisi olevan merkittävä osatekijä. Kielellisessä erityisvaikeudessa lapsen muu kokonaiskehitys on normaalia. Ongelmat painottuvat selkeästi puheen ja kielen kehityksen osa-alueille.

Dysfaattisen lapsen puheen ja kielen kehitys viivästyy ja se on poikkeavaa. Lapsen puhe puuttuu kokonaan, sanojen oppiminen on hidasta, ensisanat tulevat myöhään tai jo opitut sanat jäävät pois käytöstä eikä lapsi ala yhdistämään sanoja lauseiksi. Sanaston, lauseiden, käsitteiden ja kieliopin oppiminen on hidasta.

Lapsi saattaa olla myös puhumaton tai hänen puheensa on merkittävän epäselvää ja lähempänä 3 ikävuotta vieraalle edelleen vaikeaa ymmärtää. Asioista kertominen tuottaa lapselle merkittäviä vaikeuksia. Kerronta voi olla joko hyvin suppeaa ja lyhyttä tai hyvinkin vuolasta ja runsasta, mutta lapsi ei pysty rakentamaan kertomastaan ehjää kokonaisuutta.

Kielelliset ymmärtämisen vaikeudet ovat hyvin tavallisia. Lievemmät ongelmat saattavat tulla esiin vain tutkimustilanteessa, asiantuntijan arviossa. Vaikeusasteesta riippuen ne voivat näkyä joko pidemmissä ohjeissa, käsitteissä ja abstrakteissa asioissa tai jo arkitilanteissa, jokapäiväisissä toiminnoissa. Erityisen kielellisen vaikeuden, dysfasian,  piirteitä voidaan havaita noin 2-vuotiaasta alkaen, mutta lievä dysfasia voi ilmetä vasta kouluiässä oppimisvaikeuksina. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan esiintymismäärissä on vaihtelua 0.5-7.4%:iin.

Kielelliset erityisvaikeudet ovat karkeasti jaoteltavissa lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan häiriöön. Puheen ja kielenkehityksen erityisvaikeus, dysfasia, on luonteeltaan pysyvämpi ongelma kuin viivästynyt puheen ja kielen kehitys. Kielellisessä erityisvaikeudessa puheen ja kielenkehitys eivät noudata samoja yleisperiaatteita kuin normaalisti kielellisesti kehittyneillä lapsilla. Vaikeudet voivat muuttaa muotoaan lapsen kasvaessa. Kielenkehityksen erityisvaikeus voi johtaa myöhemmin oppimisvaikeuksiin. Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen saattaa olla hidasta ja lapsella tai nuorella voi olla vaikeuksia vieraiden kielten sekä matematiikan oppimisessa.

Kielellisissä erityisvaikeuksissa, dysfasiassa saattaa olla myös liitännäishäiriöitä. Näitä voivat olla ovat esimerkiksi hahmotuksen ja motoriikan vaikeudet, tarkkaavaisuuden kiinnittämisen ja keskittymisen ongelmat sekä vaikeudet sosiaalisissa taidoissa.

Kommunikoinnin tueksi lapsi tarvitsee puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä (AAC), kuten piirtämistä, tukiviittomia ja kuvakommunikointia. Kielellisen erityisvaikeuden ensisijainen kuntoutusmuoto on puheterapia. Sen ohessa lapsella saattaa olla liitännäishäiriöistä riippuen esimerkiksi fysio- tai toimintaterapiaa.

www.stroke.fi

Dyspraksia

Dyspraksia eli motoristen toimintojen koordinaatiohäiriö tarkoittaa aivoperäistä vaikeutta suorittaa tiettyjä tahdonalaisia liikkeitä tai liikesarjoja. Dyspraktikolla on vaikeuksia uusien ja epätavallisten toimintojen suunnittelussa ja suorittamisessa, ja motoristen toimintojen ohjailu on hidasta. Tämän tehottomuuden vuoksi liikehdintä on poikkeuksellisen kömpelöä.

Dyspraksia ei ole fyysinen vamma, vaan ongelma ilmenee aivojen ja lihasten välisessä yhteydessä. Dyspraksiaan ei liity älyllistä jälkeenjääneisyyttä, neurologista häiriötä eikä kömpelyyttä selittävää aistivammaa.

Kehityksellisellä verbaalisella dyspraksialla tarkoitetaan dysfasiaa.

http://fi.wikipedia.org

Dysleksia (vaikea lukemis- ja kirjoittamishäiriö)

Dysleksia -käsite on peräisin jo 1800-luvulta. Sillä tarkoitetaan kehityksellistä kielen häiriötä, jonka keskeinen piirre on läpi elämän säilyvä vaikeus fonologisen tiedon prosessoinnissa. Viime aikoina dysleksia käsitteellä on alettu tarkoittaa nimenomaan vaikeita, neurologisia lukemis- ja kirjoittamishäiriöitä. Häiriö, joka on usein perinnöllinen, on yleensä olemassa jo syntymävaiheessa ja säilyy koko elämän ajan.

Lähinnä lääketieteessä käytetyssä DSM IIIR:ssä lukivaikeudet on määritelty tarkkojen diagnostisten kriteerien pohjalta. Lukemisen erityisvaikeudesta on kyse, mikäli 1) standardoiduilla testeillä mitattu lukemissuoritus on huomattavasti heikompi kuin mitä voisi henkilön koulutuksen ja älyllisen kapasiteetin perusteella odottaa, 2) häiriö häiritsee merkittävästi lukemista vaativia akateemisia taitoja, suorituksia ja jokapäiväisen elämän toimintoja 3) häiriö ei johdu näön tai kuulon vajavuudesta tai neurologisesta sairaudesta. Kirjoittamisen erityishäiriön määrittely on ensimmäisen ja kolmannen kriteerin mukaan edellä mainitun kaltainen. Toisen kriteerin mukaan kirjoitusvaikeus häiritsee merkittävästi kirjallisen tekstin muodostumista vaativia akateemisia suorituksia tai jokapäiväisen elämän toimintoja.

Lukivaikeudet ryhmitellään tavallisimmin joko syytaustan tai oireiden perusteella. Puhutaan kehityksellisestä dysleksiasta (neurologinen syytausta, selvä ero lukitaitojen ja muun suorituksen välillä, vaikeuksia koodaustaitojen automatisoinnissa), hankitusta dysleksiasta (opitut lukitaidot on menetetty esim. aivovaurion seurauksena), viivästyneestä lukutaidosta (lukitaitojen oppiminen hidasta - ei erityisiä älykkyyteen tai sensoriseen toimintaan liittyviä poikkeavuuksia), lukemisheikkoudesta (kielellinen kyvykkyys rajoittunutta, ‘yleisheikko oppilas’), funktionaalisesta lukutaidottomuudesta (lukitaidot eivät vastaa ympäristön vaatimuksia) sekä hyperleksiasta eli kielellisen ymmärtämisen heikkoudesta.

1900-luvulla esitetyissä syymalleissa esitetään lukivaikeuden johtuvan viimekädessä aina keskushermostojärjestelmään liittyvistä ongelmista. Erityisesti korostetaan fonologisten prosessien vaikutusta lukivaikeuksiin. Kielellisesti häiriöisillä lapsilla on todettu myös seuraavia vaikeuksia: auditiivisen hahmottamisen ja lyhytaikaisen muistin heikkoutta sekä nimeämisvaikeutta. Tutkimukset, jotka ovat kohdistuneet aivojen lokalisaatioon sekä aivojen hemisfäärien rakenteeseen ovat omalta osaltaan valaisseet lukivaikeuksia syytaustaa.

Dysleksiaa on noin viidellä prosentilla koko väestössä. Se on yleisempää pojilla kuin tytöillä. Kouluiässä vaikeuksiin liittyy usein alisuoriutumista, käyttäytymis- ongelmia ja emotionaalisia vaikeuksia.

Lukivaikeuksien korjaamisessa tähdätään koko lukemisprosessin korjaamiseen, ei vain virheiden korjaamiseen. Erilaisia korjaavia menetelmiä on useita.


©2017 Picturewoman - suntuubi.com